Matkustimme Mulhousen keikoilta suorinta tietä (Pariisin kautta kasseinemme) Suomeen ja Turun suuntaan Saaren Kartanoon. Sirkus Aikamoisen auto, jonka piti olla käytössämme olikin väärinkäsityksen takia hinattu suljettujen porttien taakse, mutta irtosi sieltä kunnossa rahalla käyttöömme. Hyvin mystistä oli tämän residenssin alussa jo toiset tikkaat, jotka meiltä ryöstettiin muutaman päivän sisään. Universumi selkeästi ei ollut sitä mieltä, että meidän tulisi käyttää tikkaita.
Näkymää Mietoisenlahden lintutornista
Suunnitelmamme oli olla todella tehokkaita koko kaksi viikkoa, ja vihdoinkin päästä syventymään treeniin ja luomistyöhön. Saaren Kartanon vieressä oli aivan ihana luonnonsuojelualue lintutorneineen, ja metsä oli täynnä mustikkaa, joka muuttui vaan päivä päivältä paremmaksi. Ohessa päiväsuunnitelmamme:
Aikataulu työpäivälle:
9:00 Herätys-> Meditaatio
9:30 Aamupala ja lämppä
11:00-13:00 Aamun työt
13:00-15:00 Lounas
15:00-17:00 Päivän työt
17:00-18:00 Metsässä sirkusta
18:00-20:00 Sisätreenit ja loppuvenyttely
20:00 Päivällisen kokkaus ja vapaa-aika
Huonoksi onneksemme metsä oli myös täynnä hyttysiä (1 mustikan syöminen = 20-30 yksilöä eri puolilla kehoa, paukamat sentin korkuisia, kutittaa aivan helvetisti). Oli aika kylmä, satoi paljon, ja meitä väsytti. Olimme tuottaneet aiemmin aika tehokkaaseen tahtiin uusia juttuja ja esittäneet niitä ihmisille, niin luovuus ei enää kuunnellut mielen käskyjä olla tehokas. Saaren kartanon vaihe oli jälkeenpäin katsottuna tarpeellista pysähtymistä, itsensä ja projektin kyseenalaistamista ja omaan itseensä kyllästymisen aikakautta. Tämä oli mielestäni hyvä, jokaisella syklillä on suvantovaiheensa, joidenka jälkeen pääsee uuteen nousuun kohti jotain syvempää ja aidompaa.
Mummopyörillä mustikkaan ja köysiä kiinnittämään!
Valokuvaajamme Isla tuli kahteen otteeseen kylään, joten saimme lisää upeita kuvia otettua. (Galleriassa osio Saaren Kartano) Olimme erityisen tyytyväisiä alastomiin pariakrobatiakuviin puiden keskellä. Näistä saimme jotain tärkeää esille, joka varmasti tulee näkyviin ensi vuonna ”valmiissa esityksessämme”.
Raitapaitatiimi! Sade, Isla ja Viivi. Veimme Islan bussiasemalle ja kävimme torikahveilla. Hyvin nuorta toimintaa!
Toinen mieleen jäänyt koe oli myös hiljaisuudessa, ilman aikaa, internetiä ja puhelimia viettämämme 2 vuorokautta, sekä 2 tunnin sokeusharjoitus. Näistäkin lopputuloksena oli lähinnä fiilis, että nyt on kyllä vietetty ihan tarpeeksi aikaa minä ja minä -tunnelmissa, ja vois tulla vähän jotain muutakin kuin hiljentymistä luonnossa arkeen. Koe oli kuitenkin mielestäni aivan loistava, ja puhui ”kohtuus kaikessa” sekä sen kultaisen keskitien elämänohjeiden puolesta. Tässä tekstejä, joita kirjoitimme Viivin kanssa hiljaisuuden aikana:
”Metsässä ajattelin kaikenlaista. Katsoin paljon jalkoihini sillä maa oli täynnä kusiaisia enkä halunnut pistoksia lisää. Metsä meni ehkä vähän ohi jalkoja tuijotellen mutta paljain jaloin olo tuntui tärkeältä. Olen laiska kun kirjoitan tätä koneella. Sähkö ei auta metsiintymisessä, mutta samalla päivälläkin halusimme paeta hiljaisuutta ja tätä koetta. Väsytti kun alkoi hämärtää, en mennyt nukkumaan taaskaan. Luulen että uni on se mitä mun keho vaatii tällä hetkellä eikä tätä ainaista täpinää ja asioista innostumista.
Onnellisuus on sitä että ei koko aikaa oleta että jossain muualla, kuin missä minä olen nyt, on kivempaa.
Vitusti pulinaa mun pään sisällä koko aika on, soi biisiä ja käy ihmistä ajatuskylässä ja mitä vielä. Mä oon kyllä aika paska siinä nykyhetkessä läsnäolossa.”
”Se oli sellasta ympärilleen tuijottelua pitkiä aikoja”
”Usein kun ajattelee jotain vaan, tulee semmoinen olo, että tää ei nyt oo tärkeetä, ajattele jotain hienompaa ja tärkeämpää. Jatkuva itsekritiikki päällä. Tai sit, et mitä voisin luoda, ja miten mä oon niin hieno tai sit, miten oon niin huono. Kyllästyttää oma itseni, ja toisaalta kiinnostaa tosi paljon. Koen hienoutta ja huonoutta, levoton olo, haluaisin tehdä köyttä mut ajatuskin vähän kyllästytti. Ja tääl sataa, ja mua kutittaa kaikkialta tosi paljon, koska hyttyset. Nyt istun tihkusateessa ja kuuntelen lehmien rämpimistä ja tuijotan niitä, ja ne mua. Jos olisin lintu, muuttaisin varmaan jo etelään. ”
Hiljaisuuden vallitessa tekemämme luontoretki noin tunnin matkan päässä olevaan luonnonpuistoon. En muista nimeä juuri tähän hätään, pahoittelut.
Residenssijakson lopuksi esitimme jälleen demon muille Saaren Kartanossa residenssissä olleille taiteilijoille (tanssi- ja kuvanveistäjäduot) sekä kartanon työntekijöille. Tämä esitys oli aika erilainen fiilikseltään, sillä yleisömäärä oli kymmenesosa edellisesityksen määrästä, ja kaikki katsojat olivat paljon taiteen kanssa tekemisissä olevia ihmisiä. Esityksen jälkeiset keskustelut olivat hyvin mielenkiintoisia, ja tulimme pohtineiksi monia asioita, jotka eivät ennen herättäneet keskustelua. Kaiken kaikkiaan Kartanossa viettämämme 2 viikkoa olivat kyllä hienoa aikaa. Söimme todella hyvin paikallisen torin antimia, nautimme parhaasta marjasadon ajasta, pääsimme syvemmälle projektimme kanssa, hengitimme kotoisan Suomen metsän raikasta ilmaa ja painimme ongelmiemme kanssa toden teolla. Residenssistä palattuamme oli myös todella hauskaa vaihtelua palata kaupunkiin ihmisten pariin ja viettää sirkusfestivaaliviikonloppua Tampereella Circus Ruska Festivalin merkeissä.
Saaren Kartanon residenssikokit Kamppu ja Roihu olivat ihan liekeissä! Me kokattiin Viivin kanssa kyllä sellaista lähi-luomu-super-tuoreruokaa ettei tosikaan! Tässä kuvassa marjat tattari-nokkosletun päällä pihalta poimittuja.