Luimme projektin alkajaisiksi Anni Kytömäen Kultarinta -romaanin, sekä Ekopsykologia ja perinnetieto -kirjan, joka oli kokoelma aiheeseen liittyviä artikkeleita. Keräsimme lukiessamme meitä inspiroivia, puhuttelevia tai ajatuksia herättäviä sitaatteja ylös kirjoista. Jaoimme yös kirjoittamamme toisillemme ensimmäisen metsäretriitin aikana, jonka vietimme 27.-30.5.2015 Pyhä-Häkin kansallispuistossa Saarijärvellä. Sitaatin perässä sivunumero, jolta tekstinpätkän löytää.
Anni Kytömäki: Kultarinta
Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. En käsitä paljon, mutta jo se, että ilman sanoja tietää toisen palelevan, on ihme. -107
Eivät ne mitään pilareita ole. Mikä vertauskuva sekin oli olevinaan? Puita oli miljoonia vuosia ennen ensimmäistäkään stoaa, kirkkoa tai minareettia. Puut ovat maailman suurin ihme. Ne kasvavat ääneti omia aikojaan ja ottavat kyselemättä kätköön kenet tahansa, milloin vain. -123
Se unohtaa, että saavuin vasta tänään, vasta äsken, ventovieraana. -174
Puupatsas on suolla, koska pohjattoman taivaan äärellä on saatava nojata johonkin. -196
Putoan istumaan sammaloituneelle lahopuulle. Lähipiirin kuusiin vilahtaa tyhjästä joukko tiaisia kieppumaan. Silmäilen lintuja ajattelematta sen enempää niitä kuin itseänikään. En uskalla liikkua. Metsä on vieläkin kiinni, langat yhdistävät minut tiaisiin ja neulasiin ja ties mihin kaikkeen, jokainen liikkeeni on samalla metsän liike enkä pysty ottamaan kontolleni sellaista vastuuta. Se olisi melkein sama kuin yrittäisi pyörittää maapalloa mielensä mukaan. -174
Onnellinen, sodan hävinnyt mies, jota hyytävän meren takana kaivataan soittamaan maailma kokoon. -254
En ehdi väistää. Puro yltyy virraksi ja iskee päin täytenä ja täydellisenä. Se suistaa minut mukaansa ja hukuttaa kaiken. -296
… -koko verenkierron ja sydämen teorian, mutta en usko sitä. Sydämeni on murentunut siruiksi ja jyskyttää kaikkialla ulospääsyä. Juoksun päätyttyä sen kestää, tunteen, että on liian iso ihonsa sisällä. Nyt pelkään, koska en tiedä, onko juoksu loppunut vai ei, loppuuko se koskaan, ja mihin edes yritän, vai yritänkö mihinkään. -308
Hän on kyllästynyt jumalaan, jolta pitää anoa armoa. Aivan tarpeeksi hän kohtaa muutenkin myreitä kasvoja ja joutuu kiittelemään siitä, että hänen annetaan olla olemassa. Jumala, joka on niin varma erinomaisuudestaan, että julistaa kaikki muut jo syntyessä syntisiksi, on leuhka. -398
Minä olen sekaisin, hän ajattelee, mutta niin on metsäkin. Mänty on kasvanut koivua vasten, pienten kuusten rivi ponnistaa ikivanhan kannon päältä. Puut tavoittavat taivasta kukin aikansa, kaatuvat ja maatuvat, huomaamatta ja hitaasti elämä päättyy ja jatkuu saman tien. Metsä, kansakunta, säilyy. -495
Se ottaa tuulen vastaan rehellisesti, yltyy tanssiin oksanhaara kerrallaan, kokonaan, mitään salaamatta, kuten kuusten tapa on. Niiden ansiosta maailmassa ei tarvitsisi valehdella, sen kun vain liikkuu tuulessa, ymmärtää kuka ymmärtää. -531
Metsä ottaa minut vastaan, tunnistaa omakseen vielä paremmin kuin minä sen. … Ja kuitenkin jotain jää piiloon puiden taakse. Metsä tietää meistä aina enemmän kuin me siitä. -543
Puut ovat ehtineet kokea paljon enemmän kuin kukaan ihminen. -632
-Eikö huonokuntoiset puut pitäisi kaataa?
-Ei täällä huonokuntoisiin ihmisiinkään kajota väkivalloin. -632
Ekopsykologia ja perinnetieto
Vapautuaksemme ajattelemasta luontoa luotuna, lainmukaisena kohteena, voidaan lainata Vadénin ideaa luojattomasta luonnosta. ”Luojaton luonto ei sijoitu ihmisen ulkopuolelle, siksi sen toiminta ei ole pysäytettävissä tai hallittavissa. Jokainen solumme rakastelee koko maailmaa koko ajan järkevistä tai teknologisista pyrkimyksistämme huolimatta. Ainut riittävä vastaus luojattoman luonnon lumouksen kokemiselle on tyrmistys, joko kauhistunut tai riemastunut, itkevä tai naurava”. -105
Maailmankuva on … ”tietyn aikakauden tai ihmisyhteisön omaksuma käsitys maailman synnystä ja rakenteesta, luonnontapahtumien ymmärrettävyydestä ja selittämisestä sekä oikeasta elämäntavasta. … Luonnontieteitä lähellä olevat tutkijat korostavat maailmankuvan tiedollista (ja tietoista) ainesta ja katsovat, että esim. moraalinen minuus tai uskonnolliset käsitykset eivät kuulu maailmankuvaan, vaan laajempaan maailmankatsomukseen. … Tietoisten käsitysten erottaminen toisaalta toiminnasta ja toisaalta omista esitietoisista juuristaan on kuitenkin keinotekoista ja vahingollista. Juuri tästä on kysymys: ylhäiseen yksinäisyyteensä eristetty mieli olisi palautettava ruumiiseen ja ekologisen vuorovaikutuksen piiriin. -109
… Täydellinen itsehallinta tietoisen mielen keinoin on mahdotonta, ja sama koskee tilannetta, jossa ihminen yrittää hallita luontoa (jota hän on osa) ja altistaa sitä omille päämäärilleen. Tasapaino on koko järjestelmän ominaisuus. Järjestelmän osa ei tiedä tarpeeksi voidakseen hallita kokonaisuutta. Edellä olevan tiedon pitäisi johtaa nöyryyteen -ei moraalin, vaan tieteenfilosofian tasolla. Tietoisten tarkotusperien ohjaama mieli on sokea järjestelmien kokonaisuuksille. Se ei näe kokonaisia kehiä, vaan pelkkiä kaaren palasia. Se tarjoaa käteviä pikapolkuja haluttuun tavoitteeseen, seuraavaan päivälliseen, seksikokemukseen, rahatukkuun tai sonaatin säveltämiseen -eikä muuta. Ymmärrys kokonaisuudesta ja omien tekojen seurauksista jää vajavaiseksi, eikä niistä olla edes kiinnostuneita. -128
Dualistisessa, hierarkkisessa länsimaisessa ajattelussa, jota ekofeminismi arvostelee, henki ja ruumis, kulttuuri ja luonto, spirituaalisuus ja maa, mies ja nainen, nähdään vastakkaisina, ja niiden hierarkkisuus ilmenee uskomuksena ensin mainitun oletetusta ylempiarvoisuudesta. Näin esimerkiksi naisia ja alkuperäiskansoja sekä feminiiniseen assosioitua ruumista, aineellisuutta ja luontoa on mytologiassa, filosofiassa ja kirjallisuudessa pidetty alempiarvoisena kuin miehiä ja ”sivistyskansoja”. -21
Perinteinen miehinen ylivalta, miehiseksi ominaisuudeksi nähty järjen takaama ”autonomia” on ollut vuosituhansia riippuvaista nimenomaan naisen pakotetusta ”riippuvuudesta”. Se on näyttäytynyt autonomiana vain, koska naisen osuus tuon tukemisessa on tehty käsitteellisesti merkityksettömäksi, piilotettu ja sulkeistettu poliittisesti. Naisen konkreettinen kotityö, joka on mahdollistanut miehen aseman vallankäyttäjänä, on saatu näyttämään jopa siltä, kuin nainen ei olisi ollut kykeneväinen muuhun. … Nais- ja miesominaisuuksien ylläkuvattu psyykkinen segregaatio tai kahtiajako ei ole neutraalia, luonnollista, eikä itsestään selvää, vaan ideologinen rakennelma. … Järjen vastakohta ei ole tunne vaan tyhmyys ja lyhytnäköisyys. -25
Kuvauksissa laulu näyttäytyy lahjana luonnonväelle - erilaisia tapahtumia pyhittävänä ja välittämistä ilmaisevana toimintana. … Lahjan antaminen muodostaa ihmisen ja (muun) luonnon välille läheiseen vuorovaikutukseen perustuvan aktiivisen suhteen, joka pitää yllä ja uudistaa sosio-kosmisen järjestyksen tasapainoa. Lahjojen antaminen ja jakaminen laajemmalle kosmokselle on tapa tunnustaa ja kiittää maata ja kosmosta sen lahjoista. … Tämä luo kollektiivisen kunnioituksen, vastavuoroisuuden ja vastuullisuuden tajun. -155
Itkuvirsien tutkija näkee itkijät rituaalisina surijoina, jotka ovat tarjoutuneet tai joutuneet yhteisönsä tasapainon säilyttäjiksi tilanteissa, jossa kuoleman tai muun menetyksen aiheuttama suru ja ahdistus oli voitettava. Itkuvirret ovat pitäneet yllä yhteisön järjestystä, joka takasi suvun kaikille jäsenille (niin eläville kuin kuolleillekin) paikan kosmoksessa ja esti näitä sortumasta kaaoksen uhreiksi. -186
Pelkät psyyken ilmiöitä ja rakenteita korjaavat terapiat eivät riitä. Ihmisen omasta toiminnasta aiheutuvien saastumisongelmien, sekä monimuotoisten psyykkisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaiseminen edellyttää terveyden ja mielenterveyden yhteisöllistä säätelyä. Tämä merkitsee, että yksilökeskeiseen sairauskäsitykseen, ja asiantuntijavaltaan perustuva lääketieteen perinne on riittämätön. Yhteisöjen on opittava säätelemään itse omaa elämäntapaansa niin, että suhde maahan ja luontoon muodostuu vastuulliseksi ja kestävän kehityksen mukaiseksi. -162
Häät ovat rituaaliperinnettä ja tapakulttuuria, joiden kautta muovataan, tuotetaan ja ylläpidetään leimallisesti miehiseksi ja naiselliseksi miellettyä käyttäytymistä ja sosiaalista sukupuolta. Häät ovat voimakkaasti tunnepitoisia tilaisuuksia, ja niiden kautta on helppo saada niin morsian kuin sulhanenkin sisäistämään ja omaksumaan ikään kuin luonnollisena kulloinkin vallitsevat sosiaaliset suhteet ja nais- tai miesroolit. … Häät ja morsiusteollisuus kuuluvat olennaisena osana ns. kaupallisen kauneuden myytin palvontariitteihin: niiden kautta ylläpidetään ja uusinnetaan tiedostamatta tai tietoisesti naisten taloudellisesti ja kulttuuripoliittisesti haavoittuvaisempaa asemaa. Morsiusteollisuuteen nykyaikana kytkeytyvä kuluttajakansalaisuuden normi koettelee myös luonnon sietokykyä. -211
Agraariajan häärituaaliperinteistöä: heijastuksia patriarkaalisen sukupuolisopimuksen piirteistä. … Valtaosa morsiamesta kertovista runoista keskittyy hänen valmentamiseensa ”kohtaloonsa”, joka ei näyttäydy kovin lohdullisessa valossa. … Lyyriset runot kuvaavat poislähdön ja miehelään joutumisen tuskaa sekä korostavat alistumisen ja nöyrän mielen tärkeyttä.
’Vaan älä, sulkaseni, suuhusistasi laske suuria hallasia, älä virka niistä kenellekään - kaikkein rakkaimmalle ystävällesikään.
Älä ala kyynelehtiä -silloin aletaan kysellä mitä itket;
Älä edes saunan nurkassa itke - ja jos itket
Sano sakeiden savujen kirvelleen silmiäsi;
Niin tulin inha kuin itkenyt ikään.
Mutta ellei sitäkään uskota, sano pohjatuulen puhaltaneen.’
… Suomalais-karjalaisten ja inkeriläisten kansanrunojen sisällöt kulttuurikohtaisista vivahteistaan huolimatta viittaavat vahvasti siihen, ettei naiseen kohdistettu henkinen ja fyysinen väkivalta ollut lainkaan harvinaista ja tuomittua. … Jopa Kalevalasta löytyy ohjeita uppiniskaisen morsiamen kurittamiselle:
’Neuvo neittä neljäs vuosi,
Korahuta korttehella, saran syrjällä syseä;
Viel elä siimalla sivalla, neittä raipalla rapoa.
Vaan jos ei siite siit’ huoli, viel ei tuostana totelle,
Veä vitsa viiakosta, koivu korpinotkelmosta
Tuopa turkin helman alla, talon toisen tietämättä,
Sitä näytä neiollesi, hepäise, elä sivalla!
Kun ei vielä siitä huoli, ota tuostana totella,
Neuvo neittä vitsasella, koivun oksalla opasta!
Neuvo nelisnurkkaisessa, sano sammalhuonehessa,
Elä nurmella nukita, pieksä pellon pientarella:
Kuuluisi kumu kylähän, tora toisehen talohon,
Naisen itku naapurihin, metsähän iso meteli.
Aina hauo hartioita, pehmitä perälihoja,
Elä silmiä sivele, eläkä korvia koreta
Kuppi kulmalle tulisi, sinimarja silmän päälle.
Tuostapa kyty kysyisi, tuosta appi arvelisi,
Kylän kyntäjät näkisi, nauraisi kyläläiset naiset:
Onko tuo soassa ollut.’
-219